Miksi kirjasto on minulle tärkeä

Alle kymmenvuotiaana lapsuudestani en muista kirjastoa. Mutta kodin lähellä olevassa kirjakaupassa kävin nuuhkimassa kirjojen tuoksua ja ihailemassa kuvia. Vieläkin muistan sen onnen tunteen, kun sain vähän viikkorahaa, jolla oli mahdollista ostaa uusi kirja. Aku Ankkaa tivattiin posteljoonilta jo monta päivää ennen sen ilmestymistä. 

Lukiossa rakastin suomen kielen opiskelua, pidin kieliopista ja kirjojen lukeminen ja jonkinlaisten raporttien kirjoittaminen sekä yhdessä analysointi tunneilla oli suurta herkkua. Ymmärrys vain ei oikein riittänyt siihen, miksi niin moni matikkalinjan pojista piti koko hommaa aivan typeränä ja tarpeettomana.

Koska opiskelin luonnontieteitä, en joutunut koskaan lukemaan sivumääräisesti valtavia kirjamääriä opiskeluaikoina. Silti kirjastojen lukusalit tulivat tutuiksi, koska niissä oli helpompi keskittyä opiskeluun kuin kotona. Elämän eri vaiheissa lukemisharrastus on vaihdellut. Myöhemmin työelämässä luin paljon työelämään liittyvää kirjallisuutta, jopa niin, että ajoittain olin huolissani siitä, etten pystynyt lukemaan romaaneja. Nyt havaitsen saman ilmiön ruuhkavuosiaan elävän lapseni elämässä.

Viime vuosina

suurta iloa on tuottanut ystäväpiiri, jonka kanssa tapaamme noin kerran kuussa ja keskustelemme yhdessä valitsemastamme kirjasta. Emme tapaa kirjastoissa, mutta joka kerta käymme pääkaupunkiseudun kirjastojen sähköisessä varausjärjestelmässä Helmetissä tarkistamassa kirjojen saatavuutta. Luemme siis harvoin aivan tuliteriä kirjoja. Yhdessä lukemisessa on sama ilo kuin lukiossa. Tulee luettua kirjoja, joita ei itse valitsisi ja joskus joudun kahlaamaan läpi jopa itselleni hyvinkin vaikealukuisia kirjoja.

Sosiaalinen media

tuntuu häiritsevän keskittymiskykyä ja on vaikeaa erottaa kaikesta kiinnostavasta aikaa pitkäjänteiseen lukemiseen. Käsityöfriikille kirjaston DVD-kirjat ja viime aikoina sähköinen audiopalvelu ovat tuoneet helpotusta asiaan. Uskomatonta, että voin tilata kirjan puhelimeeni käymättä edes kirjastossa. Radio-ohjelmassa "New York unelmoi isosti" New Yorkin kirjaston johtaja Anthony Marxillillä on unelma maailmanlaajuisesti kirjastosta, jossa missä päin tahansa maailmaa ihmisillä olisi mahdollisuus lukea verkon kautta mihin aikaan tahansa minkä tahansa kirja oman kirjastonsa välityksllä, ilmaiseksi. Hän pitää sitä suurempana vallankumouksena kuin kirjapainotaidon keksimistä.

https://areena.yle.fi/1-4530383

Kehitysyhteistyö 

Aina hienommatkaan projektit ja ideat eivät kehitysyhteistyössä mene eteenpäin siksi, että yhteiskunnassa ei ole riittävästi asioiden sisäistäjiä ja osaajia, toisin sanoen ei riitä, että yksi ymmärtää, sillä ”mikään puu ei pala yksin”. Ja oppimisvalmiuksissakin on puutteita. Siksi pidän koulutusta ja kirjastoa kehitysyhteistyössä ykkösasiana. Siksi olen mukana myös tässä kirjastoprojektissa. Luin vuosia sitten Eero Paloheimon kirjan Tämä on Afrikka (2007). Tehtyään useita pitkiä matkoja eri puolille Afrikkaa Paloheimo loi omat teesinsä Afrikan pelastamiseksi. Lopetetaan kehitysyhteistyö kokonaan, tai vaihtoehtona laitetaan kaikki kehitysyhteistyövarat koulutukseen. Siihen ajatukseen oli silloin ja on edelleen helppo yhtyä. Lue lisää Paloheimon kolumnikirjoituksesta Pelastakaa Lapset -lehdessä 2/2008.

http://www.eeropaloheimo.fi/tag/pelastakaa-lapset/

Irmeli Puntari

Suomi-Kenia Seura

Puheenjohtaja
Kirjoittaa blogia Steiner -nukeista
http://tunnenukke.blogspot.com/
Ja on kirjoittanut blogia Keniasta
http://irmelipuntari.blogspot.com/2014/