Näytetään tekstit, joissa on tunniste Irmeli Puntari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Irmeli Puntari. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. marraskuuta 2018

Miksi kirjasto on minulle tärkeä


Alle kymmenvuotiaana lapsuudestani en muista kirjastoa. Mutta kodin lähellä olevassa kirjakaupassa kävin nuuhkimassa kirjojen tuoksua ja ihailemassa kuvia. Vieläkin muistan sen onnen tunteen, kun sain vähän viikkorahaa, jolla oli mahdollista ostaa uusi kirja. Aku Ankkaa tivattiin posteljoonilta jo monta päivää ennen sen ilmestymistä. 

Lukiossa rakastin suomen kielen opiskelua, pidin kieliopista ja kirjojen lukeminen ja jonkinlaisten raporttien kirjoittaminen sekä yhdessä analysointi tunneilla oli suurta herkkua. Ymmärrys vain ei oikein riittänyt siihen, miksi niin moni matikkalinjan pojista piti koko hommaa aivan typeränä ja tarpeettomana.

Koska opiskelin luonnontieteitä, en joutunut koskaan lukemaan sivumääräisesti valtavia kirjamääriä opiskeluaikoina. Silti kirjastojen lukusalit tulivat tutuiksi, koska niissä oli helpompi keskittyä opiskeluun kuin kotona. Elämän eri vaiheissa lukemisharrastus on vaihdellut. Myöhemmin työelämässä luin paljon työelämään liittyvää kirjallisuutta, jopa niin, että ajoittain olin huolissani siitä, etten pystynyt lukemaan romaaneja. Nyt havaitsen saman ilmiön ruuhkavuosiaan elävän lapseni elämässä.

Viime vuosina

suurta iloa on tuottanut ystäväpiiri, jonka kanssa tapaamme noin kerran kuussa ja keskustelemme yhdessä valitsemastamme kirjasta. Emme tapaa kirjastoissa, mutta joka kerta käymme pääkaupunkiseudun kirjastojen sähköisessä varausjärjestelmässä Helmetissä tarkistamassa kirjojen saatavuutta. Luemme siis harvoin aivan tuliteriä kirjoja. Yhdessä lukemisessa on sama ilo kuin lukiossa. Tulee luettua kirjoja, joita ei itse valitsisi ja joskus joudun kahlaamaan läpi jopa itselleni hyvinkin vaikealukuisia kirjoja.

Sosiaalinen media

tuntuu häiritsevän keskittymiskykyä ja on vaikeaa erottaa kaikesta kiinnostavasta aikaa pitkäjänteiseen lukemiseen. Käsityöfriikille kirjaston DVD-kirjat ja viime aikoina sähköinen audiopalvelu ovat tuoneet helpotusta asiaan. Uskomatonta, että voin tilata kirjan puhelimeeni käymättä edes kirjastossa. Radio-ohjelmassa "New York unelmoi isosti" New Yorkin kirjaston johtaja Anthony Marxillillä on unelma maailmanlaajuisesti kirjastosta, jossa missä päin tahansa maailmaa ihmisillä olisi mahdollisuus lukea verkon kautta mihin aikaan tahansa minkä tahansa kirja oman kirjastonsa välityksllä, ilmaiseksi. Hän pitää sitä suurempana vallankumouksena kuin kirjapainotaidon keksimistä.

Kehitysyhteistyö 

Aina hienommatkaan projektit ja ideat eivät kehitysyhteistyössä mene eteenpäin siksi, että yhteiskunnassa ei ole riittävästi asioiden sisäistäjiä ja osaajia, toisin sanoen ei riitä, että yksi ymmärtää, sillä ”mikään puu ei pala yksin”. Ja oppimisvalmiuksissakin on puutteita. Siksi pidän koulutusta ja kirjastoa kehitysyhteistyössä ykkösasiana. Siksi olen mukana myös tässä kirjastoprojektissa. Luin vuosia sitten Eero Paloheimon kirjan Tämä on Afrikka (2007). Tehtyään useita pitkiä matkoja eri puolille Afrikkaa Paloheimo loi omat teesinsä Afrikan pelastamiseksi. Lopetetaan kehitysyhteistyö kokonaan, tai vaihtoehtona laitetaan kaikki kehitysyhteistyövarat koulutukseen. Siihen ajatukseen oli silloin ja on edelleen helppo yhtyä. Lue lisää Paloheimon kolumnikirjoituksesta Pelastakaa Lapset -lehdessä 2/2008.


Irmeli Puntari
Suomi-Kenia Seura
Puheenjohtaja
Kirjoittaa blogia Steiner -nukeista
http://tunnenukke.blogspot.com/
Ja on kirjoittanut blogia Keniasta
http://irmelipuntari.blogspot.com/2014/

maanantai 3. syyskuuta 2018

FSA -koulun vesihuolto





Helsingin sanomat 27.8.2018

"Puolet maailman kouluista kärsii puhtaaseen juomaveteen, wc-tiloihin ja käsihygieniaan liittyvistä ongelmista. Tilanne aiheuttaa terveysriskin miljoonille lapsille, varoittaa Maailman terveysjärjestö WHO."


Alkuperäisessä WHO:n ja Unicefin toteuttamassa tutkimuksessa ei ole tietoja Keniasta. Arjen kokemukset kenialaisista kouluista kertovat kuitenkin, että hyvät wc-tilat ja juokseva puhdas vesi eivät ole maassa mikään itsestäänselvyys. Monissa kehittyvissä maissa esimerkiksi kuukautisten aikana tytöt eivät tule kouluun, mikä johtuu sekä huonoista saniteettitiloista että kuukautissuojien puutteesta. Koska vesi tai veden puute vaikuttavat oleellisesti myös hyvään koulumenestykseen, haluan tässä lyhyesti kertoa, miten vesihuolto on hoidettu FSA -koulussa ja sen yhteydessä toimivassa lastenkodissa. 

FSA -koulussa vedensaanti

on pitkään ollut turvattu lähinnä sadevesitankkien avulla. Kävin Yalassa FSA -koulussa keväällä 2016, jolloin oli kuiva kausi meneillään ja hetkittäin oli pulaa vedestä. Silloin sateen saapuessa kaikki olivat iloisia.

Koulun alueella on viisi sadevesitankkia, joista vesi johdetaan keittiöön ja lastenkodin pesutiloihin että sisävessoihin. Koulun pihalla ulkowc-tilojen läheisyydessä, mutta kuitenkin riittävän kaukana, oli vesihana oppilaiden käsien pesua varten. Kouluun oli rakennettu myös hyvät työtilat terveydenhoitohenkilöstöä varten, minne tietysti tarvittiin myös vesipisteet. Käyntini jälkeen koulun alueelle on rakennettu myös uusi porakaivo.

Terveydenhoitohenkilöstön tilojen yksi vesipiste
Ruuanvalmistusta varten keittiöön vesi tuli putkia pitkin.
Astioiden tiskaamista sen sijaan edelleen osin tehtiin pesuvadeissa. Kuvan takaosassa on koulun perinteinen kaivo.
Koululaisten wc-tilojen ulkopuolella on vesihana, jossa pestään kädet.
Lastenkodin pesutilat.
Uusi porakaivo.

Viime keväänä sääolosuhteet olivat monissa osissa Keniaa rankkasateiden vuoksi katastrofaalisen huonoja. Ihmiset menettivät kotejaan ja toiset menettivät jopa henkensä. Myös Yalassa vesi virtasi paikallisen tien varsia niin, että koulurakennus oli vaarassa kärsiä suuria vahinkoja. Onneksi koulun johtaja Patrik Aweyon johdolla vesi kuitenkin onnistuttiin juoksuttamaan muualle. 

Tulevaisuuden vesihuollon turvaamiseksi toivotaan, että sadekaudet ovat riittävän vuolaita, mutta eivät ylly myrskyksi asti tai aiheuta valtavia tulvia.

Irmeli Puntari

tiistai 28. elokuuta 2018

Ajatuksia kehitysmaiden lasten koulunkäynnistä

Helsingin Sanomat 18.8.2018

"Kehitysmaiden lapset saatiin kouluun, mutta he eivät välttämättä opi edes lukemaan - tutkijan mielestä koulutuksen kärkimaa Suomi voisi auttaa, jos uskaltaisi. Pieni Suomi pääsee harvoin loistamaan kehtiysprojekteissa pelkällä rahalla, mutta Suomen maine koulutuksen ykkösmaana on kaikkien tiedossa."

Artikkeli käsittelee ulkoministeriön tilaamaa raporttia, jossa selvitettiin, miten Suomi voisi auttaa ratkaisemaan koulutuskriisiä kehitysmaissa. Myös aiemmin Maailmanpankin selvityksessä on todettu, että kehitysmaiden lapset eivät koulunkäynnistä huolimatta välttämättä edes opi lukemaan ja kirjoittamaan.  Maailmanpankin entinen Afrikan alueen inhimillisen kehityksen osaston johtaja Ritva Reinikka peräänkuuluttaa Suomen aktivoitumista tällä sektorilla. "Koulutus ei ole edes yksi Suomen oman kehitysyhteistyöohjelman virallisista painopisteistä", hän toteaa Helsingin Sanomien artikkelissa.


Tulevaisuuden unelmia Seed ry:n verkkosivulta

"Kouluttamalla opettajia näemme mahdollisuutemme vaikuttaa useamman lapsen tulevaisuuteen. Laajemmassa mittakaavassa vaikuttaminen opetuskulttuuriin muutokseen opettajien koulutuksen kautta avaisi huikeita mahdollisuuksia Kenian koulumaailmassa."

Furaha Seed Academy -koulussa erinomaisia oppimistuloksia.

FSA -koulun työpäivät pyörivät jo rutiininomaisesti. Uusia oppilaita saapuu kauden alussa, joskus jopa keskellä kautta ja vanhempia oppilaita siirtyy ylemmälle asteelle.

Keniassa järjestetään vuosittain kouluissa suuret tasokokeet kaikille kahdeksannen luokan oppilaille. Vuonna 2016 tasokokeisiin osallistui se ryhmä oppilaita, jotka aloittivat opiskelunsa FSA -koulussa. Kaikki heistä sekä myös vuonna 2017 tasokokeisiin osallistuneista suoriutuivat kokeesta ja siirtyivät ylemmällle, secondary asteelle. Lisäksi viime syksynä kaikki koulunsa päättäneet (secondary school) oppilaat oli keväällä hyväksytty johonkin yliopisto- tai ammattikorkeakoulutasoiseen oppilaitokseen opiskelemaan mm. kaupallisia aineita, tekniikka tai maataloutta. Hyvät tulokset kertovat koulun erinomaisesta opetuksen laadusta. Päämäärätietoinen toimintamme laadun kehittämiseksi on tuottanut tulosta, josta oppilaat pääsevät hyötymään näissä tilanteissa.

Kokeisiin osallistui myös kaksi Riannas lastenkodin lasta, jotka ovat olleet kodissa sen perustamisesta lähtien, eli vuodesta 2005. Heillä on myös ollut etuoikeus osallistua koulutyöskentelyyn ”omassa koulussa”. Cedrick ja Christine ovat jo vastaanottaneet koetuloksensa ja tiedämme, että molemmat ovat päässeet läpi.

Kun kirjasto saadaan valmiiksi, kirjoja hyllyyn ja valokuitukaapelit tietokoneluokkaan, tukee kirjastokin omalta osaltaan oppilaiden koulunkäyntiä ja antaa mahdollisuuksia hyviin koulusuorituksiin.

Ulkoministeriön hanketuki

Seed ry on saanut ulkoministeriön hanketukea vuosina 2011 - 2016, mutta Sipilän hallituksen leikkaukset katkaisivat myös Seed ry:n saaman tuen. 43 %:n leikkaus kohdistui ennen kaikkea järjestöjen saamaan tukeen  Valtion uusimmassa budjettiesityksessä järjestöjen tuki laskee edelleen ollen yhtä alhaisella tasolla kuin viimeksi vuonna 2002.

https://www.kepa.fi/uutiset-media/tiedotteet/kehitysjarjestojen-rahoitusosuus-ennatyksellisen-alhainen

Toimittanut Irmeli Puntari

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kirjastokortin saaminen Keniassa ei ole ihan helppoa





Korjaus tietoihin kirjojen lainaamisesta 

Väitin kohdassa "Kokemuksia kenialaisista kirjastoista...", että Kenya National Library Service -kirjastoista ei lainata kirjoja ulos. Olen saanut kuitenkin Facebookin ryhmästä "Kenian ystävät - Kenya Friends" seuraavat kommentit Nakurussa asuvalta Marjo Ochiengiltä:

Kirjastokortin hankinta Nakurussa vuonna 2013

"Kirjastokortit vihdoin taskussa! Eihän siihen tarvittu kuin kolme käyntiä kirjastossa, kopiot henkilöllisyystodistuksista, Jimmin pomon allekirjoitukset meidän molempien takaajaksi, avioliittotodistuksen näyttämisen ja mitähän vielä. Ja tällä kortilla pääsee saman ketjun kirjastoihin sisälle koko maassa! Siis pääsee sisälle, lainata ei voi kuin Nakurun toimipisteestä (yhden kirjan kerrallaan). Ja koska Jimmillä ei ole pomoa täällä Nakurussa (koska on itse täällä se pomo) meinasi kaatua kirjastokorttihaaveet siihen. Ei kelvannut pelkästään Nairobin päätoimiston esimiehen allekirjoitus ja puhelinnumero. Väittivät kivenkovaan, että kyllä Jimmillä pitäisi täällä Nakurussakin olla pomo. Mitenhän koko puljun omistaja sais täällä kirjastokortin?!"

Ja tässä vielä Marjo Ochiegin jatkokommentit:

Joo, ne ei millään voineet käsittää sitä, että Jimmillä ei Nakurussa ole pomoa. Vaativat myös jonkun toisen, luotettavan henkilön puhelinnumeron, johon voivat soittaa jos tarve vaatii. Jimmi antoi sitten kollegansa vaimon numeron. Sitten kehtasiva vielä epäillä, kun Jimmi sanoi, että tämä on mun vaimo. No, hän näytti niille kopiota meidän avioliittotodistuksesta (mitä näköjään tarvitaan joka paikassa), niin sanoivat sitten, että laskivat vain leikkiä. Että ettekö te ymmärrä vitsiä. Sanoin että tässä vaiheessa ei naurata kun kolmatta kertaa yhden kirjastokortin takia joutuu ramppaamaan. Viisumin saaminen tähän maahan on niin helppoa, mutta kirjastokortin hommaamiseen menee monta tuntia! Mitähän tapahtuu, jos kirja (se ainokainen raukka) on pahasti myöhässä??

Irmeli Puntari



torstai 21. kesäkuuta 2018

Kokemuksia kenialaisista kirjastoista 2010 -luvulta

Kirjastojen koulukirjat ovat kovassa käytössä.
Lupasin kirjoittaa joitakin ajatuksia omista kirjastokokemuksistani Keniassa. Yritin vähän etsiä asiasta myös taustatietoja.

Furaha Seed Academy (FSA) -kirjaston kirjasto

Aloitan loppupäästä. Keväällä 2016 pääsin tutustumaan Yalassa Länsi-Keniassa Furaha Seed Academy -koulun kirjastohankkeeseen. Suomi-Kenia Seuran hallituksessa olimme haikailleet kirjastoprojektista, mutta vähäisten voimavarojen vuoksi siitä ei ollut tullut mitään. Vaikka mahdollisuuksia olisi ollutkin. Mieluista yhteistyötä Seed ry:n kanssa oli viritelty ja ennen jatkoa halusin käydä tutustumassa kouluun ja erityisesti koulun kirjasto -hankkeeseen.  Kirjaston rakennustyömaa oli jo hyvin pitkällä, mutta sisäosien viimeistely oli vielä kesken. Rahan puute on pitkittänyt rakennuksen valmistumista ja toiminnan aloittamista. Toivon, että nyt aloitetut Harambee -projektit sekä Keniassa että Suomessa tuovat rahaa niin paljon, että kirjastosta tulee elävä koko yhteisön olohuone.

Kuvissa FSA -kirjaston rakennusvaihe keväällä 2016.

Nakuru Training Instituten (NTI) kirjasto

Ensimmäinen kosketukseni kenialaiseen kirjastoon tapahtui vuonna 2010, kun olin vapaaehtoistyössä Nakuru Christian Professionals Associationin 2000 -luvun alkupuolella rakennuttamassa ammattikoulussa Nakuru Training Institutessa. Koulun rakentamisessa oli mukana suomalainen kumppani Nakurun Lapset ry ja rakentamiseen saatiin Suomen ulkoministeriön hanketukea noin 10 vuoden ajan. Kouluun suunniteltiin heti alussa myös kirjasto, jossa oppilaat voivat tehdä koulutehtäviään. Kirjasto palveli ainoastaan koulun oppilaita sekä henkilökuntaa.

Ensimmäisen vierailuni aikana ostin paikallisesta kirjakaupasta useiden kenialaisten kirjailijoiden kirjoja. Niiden löytäminen ei ollut helppoa, sillä kirjakaupat olivat täynnä pääasiassa koulukirjoja. Oppilaiden keskuudessa lukuintoa riitti, kirjat lainattiin lähes käsistä. Kirjaston hyllyyn ei ollut varaa ostaa kaunokirjallisuutta, vaan hyllyt täyttyvät pääasiassa lahjoitusvaroin saadusta ammatillisesta kirjallisuudesta ja lisäksi siellä on luettavissa päivän sanomalehdet. Useimmat kirjat oli saatu lahjoituksina. Löysin vuonna 2014 kirjastosta yllättäen myös suomalaisten Maija Baricin ja Kristiina Louhin mainion The Puppet Theatre -kirjan. Tässä linkki koulun verkkosivulle: http://ncti.ac.ke/


Kenyan National Library services -kirjasto Nakurussa

Bongasin kuvia kirjastosta suomalaisen kirjastonhoitajan Facebook -sivulta. Hän kehui kirjastoa hyvin moderniksi ja mieleen jäi mm. maininta samoista Suomessakin käytössä olevista kansainvälisesti hyväksyistä kirjojen luokitusjärjestelmistä. Seuraavalla Kenian vierailullani pyysinkin yhtä nakurulaista ystävääni mukaan kirjastovierailulle.

Kirjastossa jouduimme valokuvaamispyynnön vuoksi kirjastonjohtajan huoneeseen, jossa kehkeytyi pitkä keskustelu kirjastolaitoksesta. Johtaja oli hyvin kiinnostunut suomalaisista kirjastoista samoin kuin jonkinlaisen yhteistyön rakentamisestä. Erityisesti häntä kiinnosti kirjojen lainaaminen, sillä kirjojen lainaaminen kirjastosta kotiin ei siellä ollut mahdollista. Kirjoja sai käyttää ja lukea vain kirjastossa. Lisäksi hämmästyttävää hänestä oli, että Suomessa myös musiikki- ja elokuvatallenteita lainattiin asiakkaille.

Kirjastossa on hyvät tilat tietotekniikan käytölle, myös lasten käyttöön on tarjolla omia tietokoneita. Hienolla lastenosastolla oli vierailun aikana meneillään joku lastentapahtuma. Myös nuoria houkutellaan kirjastoon, lue vastikään järjestetystä nuorten koodaustapahtumasta: coding-skills-training-to-youth

Lastenosasto
Kirjaston lukusali

Kenya National Library services

Vasta tätä blogitekstiä kirjoittaessani ryhdyin ihmettelemään, mikä se Kenyan National Library services oikein on. Verkkosivujen mukaan se perustettiin 1965 Kenian hallituksen säätämällä lailla. Kirjasto tukee alueellisia ja paikallisia kirjastoja mm. antamalla neuvoja kirjastojen perustamiseen ja ylläpitoon, kirjojen luokitusjärjestelmiin, sen tehtävänä on kehittää ja luoda muita uusia palveluja kirjastoille sekä edistaa kirjastojen kautta kansakunnan luku- ja kirjoitustaitoa. Kirjastolaitoksen uskotaan tukevan erityisesti köyhiä yhteisöjä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Verkkosivulle pääsee tämän linkin kautta http://knls.ac.ke/index.php

Kirjasto on harvinaista herkkua

Kenya National Library servicen sivulla on paljon asiaa ja hyviä päämääriä, mutta kuitenkin oma kokemukseni on, että kirjasto on Keniassa enemmän poikkeuksellinen ylellisyys kuin jokaisen kansalaisen saavutettava palvelu. Siksi yritin selvittää maassa olevien kirjastojen määrää.  Julkisia kirjastoja näyttää olevan suurin piirten yksi tai kaksi per piirikunta, aina ei sitäkään. Tässä linkki Wikipedian tietohin kenialaisista kirjastoista.

Keniassa helpoimmin kirjaston 

löytää yliopistosta, joissa se on nimenomaan opiskelupaikka. Opiskelijat asuvat yleensä pienissä solukämpissä, joissa on käytännössä vaikea keskittyä tenttiin lukemiseen. Siksi kirjastojen lukusalit ovat hyvin täynnä varsinkin tenttiaikoina. Opiskelurauha voi olla vaikeaa alemman asteisissakin oppilaitoksissa, joissa sisäoppilaitoksissa esim. lukioikäisten makuusalit saattavat olla lukittuina koulupäivän aikana ja yhdessä huoneessa saattaa nukkua kerrossängyissä 10 - 20 oppilasta.
Eldoretin yliopiston kirjaston lukusali keväällä 2014

KCA -yliopiston kirjasto


Kummilapseni Mildred opiskelee Nairobissa yksityisessä KCA -yliopistossa, jossa opiskellaan mm. kaupallisia aineita ja informaatioteknologiaa. Yliopistojen kirjastot ovat usein saaneet nimensä jonkun paikallisen tunnetun henkilön mukaan, niinpä KCA- yliopiston kirjaston nimeksi on valittu Martin Odour Otieno Library. Otieno on opiskellut Nairobin yliopiston lisäksi mm. Harward Business Scoolissa USA:ssa ja tehnyt merkittävän uran pankkimaailmassa. Tässä linkki yliopiston kirjaston sivulle: Martin Oduer-Otieno Library

Tavallinen koulukirjasto


Olen matkoilla nähnyt myös pienimuotoisia kirjastoja tavallisissa kouluissa, turvakodeissa ja lastenkodeissa. Silloin usein on kyse vain muutamasta hyllymetristä tai vähän isommasta kirjahyllystä. Mutta päämäärä on hyvä, lasten luku- ja kirjoitustaidon kehittäminen.

Ibby Finland ry:n kirjastohanke Victoriajärven rannalla

Tähän loppuun vielä lainaus Ibby Finlandin tukemasta kirjastohankkeesta Keniassa. 
"Ibby Finlandilla on kehitysyhteistyöhanke Keniassa Victoriajärven rannalla sijaitsevassa Osiri Beachin kalastajakylässä. Yhteistyön tavoitteena on lisätä hyvinvointia ja tasa-arvoa Osiri Beachin alueella kohentamalla asukkaisen lukutaitoa. 

Kirjasto on ainoa koko Homa Bayn piirikunnassa ja lähin kirjasto sijaitsee 60 kilometrin päässä Kisiissä. Kirjasto toimii perinteisessä mutaseinäisessä pyöreässä rakennuksessa kirjailija Adrian Onyandon perheen mailla. Kirjastoa käyttää päivittäin noin 20 ihmistä ja koulujen loma-aikana noin 50 ihmistä. Kirjastossa luetaan yhdessä ääneen Reading Party -tapahtumissa."

Ibby Finlandin suureksi ansioksi on luettava myös se, että se on tuottanut ensimmäisen luonkielisen aapisen. Yksi syy lasten lukutaidon heikkouteen Keniassa voi olla se, että suuri osa lapsista ei voi käydä koulua omalla äidinkielellään.



Lisää tietoa Ibby Finlandista: https://ibbyfinland.wordpress.com/kehitysyhteistyo/

Irmeli Puntari